UV‑osittaislakalla käsitellyn alan prosenttiosuus ei suuresti vaikuta hintaan. Hinta on käytännössä sama, peitätpä lakalla 1 % tai 50 % pinnasta.

Ensimmäiseksi on hyvä tiedostaa, että painolakan kuvitusten täytyy olla vektorigrafiikkaa – siis RGB‑kuvatiedostot (esim. JPG) eivät sellaisenaan sovellu lakkatiedostojen tekemiseen. Ohjelmassa voi kuitenkin luoda lisätason, jolle tehdään vektorigrafiikkana muoto tai kuva, joka muodostaa 100 % mustan SPOT‑pinnan (standardin mukaan kaikille painotaloille ymmärrettävä pinta). Tämän avulla painotuotteeseen tehdään halutuille kohdille lakkakuva, UV‑osittaislakkakuva tai foliokuvio.

Painotalo tarvitsee siis yhden (enintään neljä) PDF‑tiedostoa, joihin on tallennettu:

1. Sivun taitto eli varsinainen graafinen ulkoasu ilman efektejä (jokaista efektiä varten lisätään samaan PDF:ään oma uusi sivu).
2. Sivun peruspainatus (jos sellainen on) – varsinaiset painokuvatiedostot tavallista offset‑ tai digipainoa varten CMYK‑muodossa.
3. Sivun tms. taso, jolla on 100 % SPOT‑mustalla ja leikkuu­merkein merkitty täsmälleen edelliseen painopintaan rekisteröity efektikuva; jokaisella sivulla on aina maininta siitä, onko kyseiselle sivulle tulossa UV‑osittaislakka vai folio.

Huom! Yhteenvetona on hyvä muistaa, että jokaista painoefektiä varten on luotava erillinen lisäsivu samaan PDF‑painotiedostoon samoilla vaatimuksilla.

Suosittelemme käyttämään ammattilaisen apua ja/tai ohjelmia kuten Adobe Illustrator tai CorelDRAW, sillä esimerkiksi Canvas‑ohjelmalla tehdyt tiedostot eivät koskaan sovellu painokäyttöön (ohjelma on tehty ensisijaisesti verkkokäyttöön tarkoitettujen kuvitusten luomiseen).

Meille on kuitenkin täysin ok, jos haluat opetella tekemään tämän itse ja säästää kustannuksissa.

Katso ohjevideo.

On myös hyvä tiedostaa, että painotiedoston ja lakkatiedoston tekeminen voi olla hyvin eritasoista – lopputulos riippuu tekijän kokemuksesta ja osaamisesta. Jos siis teet tätä ensimmäistä kertaa itse, lopputulos ei välttämättä ole juuri sellainen kuin alun perin toivoit.